janne_paasonen

Tapasin Janne Paasosen ensimmäistä kertaa 2005 Yleiselektroniikan tiskillä. Olin hankkimassa releitä vahvistimen kanavanvaihtoon. Hämmästyin hiukan, kun myyjä alkoi kysellä todella yksityiskohtaisesti mihin sovellukseen releet tulisi ja mitä ominaisuuksia niiltä vaadittaisiin. Olin tottunut siihen, että osat lyötiin elektroniikkakaupassa tiskiin pienen murahduksen kera, joten mumisin jotain vastaukseksi. Myyjä jatkoi tivaamista ja viimein hän sai ongittua tarpeeksi tietoa, jotta pystyi myymään minulle parhaat tuotteet laajasta valikoimasta.

Olen tutustunut Janneen sittemmin läheisesti, eikä hän ole muuttunut tuon suhteen: Jannella on edelleen halu tehdä asiat täydellisyyttä hipoen, oli kyse sitten oikean osan myymisestä tai parhaan fuzz-pedaalin rakentamisesta. Kävimme muutaman vuoden ajan tiiviisti lounailla, kunnes Jannen työpaikka muutti Espooseen. Pakko myöntää, että vieläkin ikävöin lounaskeskustelujamme: Janne on yksi hienoimmista persoonallisuuksista, joihin olen töiden kautta tutustunut.

Janne suostui artikkelin tekoon välittömästi, mutta lisäsi hetken päästä, ettei hän halua luoda itsestään mitään "friikin fuzzmaestron" mielikuvaa. Sovin tapaamisen Jannen verstaalle Vallilaan, jossa valmistuu kaikki Jannen pedaalit ja muut laitteet.

janne_paasonen10

Janne Paasosen ja hänen kavereiden yhteistyötila on inspiroiva ympäristö.

Alku

Janne: "Aloitin myyjänä Helsinkiläisessä elektroniikkaliikkeessä 1999 ja silloisen työkaverini innoittamana aloin tutustumaan hänen rakentamiinsa putkiradiovahvistimiin. Rakensimme seuraavaksi yhdessä Fender Champ -johdannaista RadioDuon Taavelan muuntajiin pohjautuen."

Mikko: Et ole ainoa, joka käytti putkivahvistimissa Taavelan muuntajia. Siihen aikaan ei tainut paljoa muita olla suomesta saatavissa? Hammondia toi maahan Sampo Kolkin Lectron Oy. Oli suuri menetys, kun Taavela lopulta siirtyi tämän todellisuuden toiselle puolelle. Vastaavaa custom-muuntajien tekijää ei suomessa taida tällä hetkellä olla.

Janne: Muuntosähköllä oli mahdollista teettää muuntajia, mutta painopiste oli verkkomuuntajien valmistuksessa. En ole tietoinen Suomalaisista audiomuuntajien valmistajista.

Mikko: Mistä tuohon aikaa hankittiin komponentit putkivahvistimien rakenteluun?

Janne: Passiivikomponentteja tuli hankittua työnantajani kautta RS Componentsilta. Tutustuin myös melko pian Glim Audion Markus Hihnalaan, jolla oli hyviä kontakteja ja edustuksia. Samalla heräsi kiinnostus putki Hi-Fiin. Markuksen kanssa yhteistyö jatkuu edelleen ja jaamme samaa työhuonetta.

Mikko: Milloin pedaalirakentaminen tuli kuvioihin?

Janne: 2000-luvun alussa alkoi tutustuminen Fuzz-pedaalien saloihin. Ensimmäiset pedaalit olivat itselle rakennettuja, mutta pian niitä haluttiin ostaa parempaan käyttöön. Tein itselle uusia ja sama alkoi toistumaan.

Puhti FuzzPuhti Fuzz

Mikko: Ei ihme, sillä kaikki pedaalit, joita sinulta olen testannut ovat olleet melkoisen vakuuttavia. Puhti Fuzz taisi olla ensimmäinen pedaali, jota teit piensarjoissa? Kerro hieman siitä projektista?

Janne: Ensimmäiset kasaamani Fuzz-pedaalit valmistuivat maalaamattomiin koteloihin ja tarve nimetä laitetta tuli vasta reilusti myöhemmin. Piirilevy, komponentit ja soundi ovat taas pysyneet lähes muuttumattomina alusta asti. Nyt alkaa olla ajankohtaista miettiä jotain muutoksia Puhti Fuzzien osalta. Jotain hienovaraista päivitystä on siis suunnitteilla.

Janne kasaa edelleen kaikki myymänsä laitteet alusta loppuun itse.

Janne kasaa edelleen kaikki myymänsä laitteet alusta loppuun itse.

Fuzz pedaalien design

Mikko: Minkälainen on lyhyesti kuvailtuna hyvä Fuzz-pedaali?

Janne: Vaikea kuvailla lyhyesti... riippuu soitetaanko bändin kanssa vai tehdäänkö äänitystä Studiossa. Hyvä Fuzz toimii molemmissa ympäristöissä. Itse pedaali on vain osa upeaa Fuzz-soundia, kitara, vahvistin sekä soittotatsi viimeistelee tai pilaa sen. Hyvä Fuzz-pedaali addiktoi ja inspiroi soittajaa. Se myös innostaa tutustumaan Fuzz-soundeihin syvemmälle ja hankkimaan lisää erilaisia Fuzz-pedaaleja.

Mikko: Olet oikeassa. Tärkeää on löytää oikea pedaali oikeaan ympäristöön. Mikään spedu ei toimi kaikissa signaaliketjuissa tai kaikkien soittajien kanssa hyvin. Ei vaikka kuinka valmistajat näin väittävät. Onko muuten joku klassikko toiminut erityisenä innoittajana omille pedaaleillesi?

Janne: Arbiter Fuzz Face NKT275 transistoreilla. Olen päässyt kokeilemaan sellaista vuosimallia 66 ja se ääni syöpyi pysyvästi mieleen. Electro Harmonix 70-luvun tuotanto inspiroi myös kovasti.

Mikko: Olet tehnyt paljon erilaisia versioita klassisesta Fuzz Face -kytkennästä. Samaan kytkentää perustuu ainakin Vox Tone Bender ja distortion booster, Coloursound Fuzz Box ja monet muut uudemmat versiot. Voitko hieman kertoa eri valmistajien versioiden eroista?

Janne: Itse Arbiter-kytkentä on tiettävästi alun perin Transistori-datakirjoista lainattu ja piensignaalin vahvistamiseen suunniteltu. Kitaran mikrofonien signaali riittää yliohjaamaan ko. kytkentää ja lopputulos on miellyttävää, kompressoivaa säröä. Eri valmistajien kytkennöissä on pieniä eroja komponenttien osalta, mikä vaikuttaa lopputulokseen. Kattava historiikki Fuzz-pedaalien syntymäaikoihin ja eroihin löytyy Kit Rae nimisen kaverin sivuilta

Audiolaitteiden suorityskyvyn testaaminen onnistuu tarvittaessa myös mittalaitteilla.

Audiolaitteiden suorituskyvyn testaaminen onnistuu tarvittaessa myös pajakaveri Markus Hihnalan mittalaitteistolla.

Mikko: Kerro muutama sana suunnitteluprosessista?

Janne:  Lähden liikkeelle kuulemastani kiehtovasta äänestä ja koetan jäsennellä mistä kaikesta se koostuu. Useimmiten kyseessä on olemassa oleva laite ja tutustun kytkentäkaavioon niin syvälle kuin suinkin osaan. Tämän jälkeen kehittelen ulkonäköä ja toteutusta niin pitkälle, että näen kaiken valmiina. Valmistan työkalumaisen prototyypin ja hion sitä äänellisesti haluamaani suuntaan kohti alkuperäistä visiota. Suunnittelen piirilevyn ja tilaan loput tarvittavat osat. Kasauksen jälkeen tyhjennän ajatukseni tästä projektista ja alan vähitellen kehittelemään jotain seuraavaa. Tämä on yleensä noin puolen vuoden periodi aloittamisesta unohtamiseen. Keskittyminen on tällöin aika kokonaisvaltaista yöunia myöten. Prosessiin liittyy yleensä inspiraation lähteenä toimivaan musiikkiin syventyminen ja siinä eläminen. Yritän parhaani mukaan siirtää tunnetilani ja energiani elottomaan laitteeseen kasaamisen aikana.

Mikko: Huh, kuulostaa rankalta. Juuri tämä erottaakin mielestäni parhaat ja hyvät tekijät: Työtä tehdään tosissaan eikä se aina ole kovin kevyttä tai edes hauskaa. Soundi-insinöörillä pitää olla läheinen kosketus musiikkiin. Pitää ymmärtää miten hyvä pedaali toimii sovituksessa siis muiden soittimien seassa. Olet intohimoinen musiikinkuuntelija ja soittaja. Mitkä levyt ovat toimineet innoittajana fuzz-suunnittelussa?

Janne: Tutustuminen Fuzz-pedaalin mahdollisuuksiin alkoi J.Hendrixin musiikista ja varhainen Pink Floyd on myös toiminut myös inspiraation lähteenä. Viimeaikaisista artisteista syvän vaikutuksen on tehnyt Dungen bändin Reine Fisken työskentely. Muutamat näkemäni livekeikat ovat olleet huumaava kokemus. Muista voisi mainita vaikka Bo Hanssonin Sagan om Ringen, Ashran Blackouts ja Tame Impalan Innerspeaker -levyt.

Mikko: Kuinka tärkeää on laitteiden ulkonäkösuunnittelu?

Janne: Omalta kohdaltani se on hyvin tärkeää ja käytän tähän osioon laitteen suunnittelun yhteydessä varmaan yhtä paljon aikaa kuin äänelliseen hiomiseen. Kaunis esine inspiroi soittamaan paremmin.

Mikko: Miten maksimoit laitteen kestävyyden ja huollettavuuden?

Janne: Pyrin valitsemaan laadukkaita komponentteja ja kasaamaan laitteen seesteisen rauhallisissa tunnelmissa. Käytän suunnittelussa ja toteutuksessa 1960-70-luvun metodeja, jolloin laitteet olivat oikeasti huollettavissa. Esimerkkinä valmistan omat piirilevyni ja niiden kuparointi kestää tarvittaessa useita juotoskertoja. Hyvin opettavaa on ollut myös huoltaa moderneja laitteita, joista saa hyvän käsityksen vaikeasta huollettavuudesta ja kaupallisesti toteutetuista ratkaisuista.

Fuzz piirilevyt

Silikoni ja germanium Fuzz:n piirilevyt.

Komponentit

Mikko: Mitä asioita painotat komponenttivalinnoissa?

Janne: Haluan että laite näyttää ja kuulostaa vanhalta kaikkia yksityiskohtia myöten.

Mikko: Juuri näin! Mikä on tärkein komponentti Fuzz-pedaaleissa? Mikä on haastavinta pedaalin rakentamisessa komponenttien näkökulmasta?

Janne: Transistorit! Transistorien ominaissoundi ja haastavaa on varsinkin Germanium-transistoreilla rakennettaessa niiden aikaa vievä matchaus.

Janne Paasonen

Mikko: Olen samaa mieltä. Esim. Fuzz Face -kytkennässä transistoreilla on suuri merkitys. Olen tehnyt useita fuzz face -variantteja eri trankuilla ja kaikki kuulostavat hieman erilaisilta. Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä, mutta on haastavaa saada pedaali puhdistumaan hyvin ja soimaan terveesti kaikilla potikan asennoilla. Transistorien biasoinnilla saa tehtyä paljon, mutta kaikki trankut ei vaan toimi yhtä hyvin kuin toiset. Voitko paljastaa mitkä trankut ovat toimineet mielestäsi parhaiten missäkin? Mitä trankkuja rakentajien kannattaa metsästää?

Janne: Totta, kaikki transistorit eivät toimi yhtä hyvin Fuzz-kytkennässä. Biasoinnilla voidaan kompensoida Ge transistorin vuotovirtoja ja vaikuttaa sustainiin, mutta itse puhdistuminen on loppukädessä transistorien ominaisuus. Mitä transistoreita kannattaa metsästää, on hyvä kysymys ja tietyt alkuperäiskytkennöissä käytetyt tyypit ovat hyvinkin metsästettyjä. Kääntöpuolena tämä innostaa myös plagiaattien valmistamiseen, joten pitäisi olla tarkkana mihin rahansa sijoittaa. En oikein halua kommentoida tätä kysymystä syvemmälle.

Totta kai itse kytkennällä on ratkaisevin osuus soundiin, mutta jokainen signaalitiellä oleva komponentti vaikuttaa osaltaan ääneen ja lopputulokseen. Myös johdotus, juotokset ja layout vaikuttavat lopputulokseen. Käytän erityylisiä komponentteja tarpeen mukaan riippuen siitä mitä olen rakentamassa. Hifi vahvistimissa on hyviä kokemuksia Jensen:in kondensaattoreista signaalitiellä ja virtalähteessä. Kitaravahvistimeen valitsen taas jotain hillitymmän kuuloista. Pedaaleissa käytän NOS-konkkia tai vastaavalla tekniikalla ja ulkonäöllä toteutettuja uusia. Uusista komponenteista mm. Vishay täyttää toivomani kriteerit. Vastuksina käytän lakattuja Japanilaisia hiilimassavastuksia, joissa yhdistyy hieno ulkonäkö ja hyvä transienttitoisto. Liittiminä lähinnä Switchcraftia.

Harvinaisia "tropical fish" kondensaattoreita fuzzeihin.

Tropical fish kondensaattoreita fuzzeihin. Osa Jannen käyttämistä komponenteist alkaaa olla todella harvinaisia.

Mikko: Mikä on näkemyksesi NOS vs. nykytuotanto pedaalikomponenttien näkökulmasta?

Janne: Käytän rakentamissani laitteissa pääsääntöisesti NOS-transistoreita. Laadussa ja valmistustekniikoissa on tapahtunut muutoksia. Jos komponenttia valmistetaan suuria määriä Kiinassa ja niitä on tarkoitus myydä halvalla ja isolla katteella, on pakko tinkiä valmistusmateriaalien laadusta. Toleransseissa on myös tapahtunut heikennystä. En siis ole saanut haluamaani äänellistä tulosta uusilla transistoreilla. Ehkä olen liiankin fundamentalisti tämän asian suhteen, mutta pienetkin äänelliset nyanssit ovat minulle tärkeitä. Omalla kohdallani kunkin laitteen valmistusmäärät ovat pieniä, joten minun ei tarvitse tinkiä käyttämieni komponenttien laadusta eikä tyylistä.

Mikko: Mistä hankit NOS-komponentteja?

Janne: Tässä on kyllä riskinsä ja olen itsekin tehnyt huonoja hankintoja. Transistoreita hankittaessa on varsinkin halutuimpien tyyppien kohdalla mahdollisuus törmätä uudelleen leimattuihin yllätyksiin. Pyrin hankkimaan NOS-komponenttini Suomesta ja tutuilta kontakteilta.

Mikko: Monet uudet vahvistimet, kitarat yms. kuulostavat hiukan steriileiltä. Sen sijaan vuosikymmeniä vanhat soivat pehmeämmin ja musikaalisemmin. Mitä olet mieltä komponenttien / laitteiden sisäänsoitosta?

Janne: Olen laitteen sisäänsoitosta samaa mieltä ja eniten tämä korostuu putkitoimisten laitteiden kanssa. Alussa on havaittavissa äänellistä kireyttä, mikä tasoittuu noin kuukauden aktiivisen soiton jälkeen. Virtalähteen toiminta paranee ja ääni tuntuu avautuvan noin ylipäätänsä. Arvioisin, että tämä johtuu eniten kondensaattorien suorituskyvyn paranemisesta käytön aikana. Monesti vanhan laitteen hieno soundi johtuu ikääntyneistä komponenteista, joten sellaisen täydellinen imitointi on lähes mahdotonta edes NOS komponentteja käyttämällä.

Mikko: Näin on. Huollossamme olen nähnyt satoja vanhoja vahvistimia 40-60 luvuilta ja täytyy sanoa, että parhaissa laitteissa on jotain sellaista persoonallisuutta, rouheutta ja syvyyttä, mitä ei upouudesta laitteesta löydy. Häiriöitä on ehkä enemmän, luotettavuus voi olla kehno, mutta soundissa on eloa. Konkkien ikääntyminen varmasti vaikuttaa, mutta toisaalta en ole huomannut, että yhdenkään laitteen soundi olisi mennyt piloille konkkarempan myötä. Myöskään uudet putket eivät pilaa soundia. Joskus jopa lähes kaikki komponentit on vaihdettu ja silti soundissa on jotain sellaista mitä harvoin nyky laitteessa kokee. Välillä on vaikea ymmärtää sitä tekijää, mikä erottaa nämä huippulaitteet hyvistä vahvistimista.

Muut laitteet

Otsola MX30 putkitoiminen mikseri ja mikrofonietuaste.

Otsola MX-35 putkitoiminen mikseri ja mikrofonietuaste.

Mikko: Olet tehnyt myös putki-hifiä, kitaravahvistimia ja studiolaitteita, vaikka ihmiset tuntevat sinut parhaiten pedaaleistasi.

Janne: Kyllä. Olen pitänyt useimpia lopputuloksia onnistuneina, vaikka joskus lopputulokseen pääseminen on vaatinut useita rakentelukertoja ja sietämättömän paljon aikaa.

Mikko: Muistaakseni teit joskus jopa kompressorin, joka oli toteutettu kokonaan germanium trankuilla? Kerroit myös taannoin germanium transistori hi-fi vahvistimen toteuttamisesta?

Janne:  Rakensin Pepe Deluxen herra Spectrumille kaksi kanavaisen studioetuasteen GT404 Germanium transistoreilla. Ominaisuuksiin kuului kompressorin lisäksi Eq ja Cassette limiter. Tämä oli erittäin opettava projekti ja melko värittävän Lo-Fi laitteen luomisessa onnistuimme lopulta tyydyttävästi. Hi-Fi vahvistin GE trankuilla on edelleen toteuttamatta, mutta se odottaa oikeaa aikaansa.

Janne soittaa myös koskettimia. Työkaluina mm. Mini Moog ja Hohner urut.

Janne soittaa myös koskettimia. Työkaluina mm. Mini Moog, Hohner urut ja Binson Echorec.

Mikko: Onko mahdollista nimetä laite josta olisit eniten ylpeä?

Janne: Otsola III Hi-Fi vahvistin. Kaunein esine, jonka olen suunnitellut.

Mikko: Kerro lisää!

Janne:  Olen ihaillut Braunin suunnittelija Dieter Ramsin muotokieltä ja tämä varmaan välittyy rakentamani vahvistimen ulkonäössä. Itse kytkentä on suhteellisen yksinkertainen EL34. Se triodikytkettynä. Kolme wattia riittää mukavasti kotikäyttöön kerrostalossa herkkien kaiuttimien kanssa.

Otsola III HIFI vahvistin.

Otsola III HIFI vahvistin.

Custom-työt ja tulevaisuus

Mikko: Teetkö asiakastöitä omien pedaalimallien lisäksi?

Janne: Kehittelen nykyään mieluummin omia tuotteita ja omien soundi-ihanteiden mukaan. Voin tehdä yksittäiskappaleita, jos minulla on siihen jokin valmis konsepti entuudestaan. Tyhjästä yhden kappaleen suunnittelu ja asiakkaan toiveiden mukaan modailu on efektimittakaavassa aika hidas prosessi. En oikein pidä tuotannossa olevien laitteiden suoraan kloonaamisesta enkä useamman kytkennän samaan koteloon sijoittamisesta.

Jos joku luulee, että tämä on business minulle, niin on kyllä pahasti väärässä. Miinuksella taidetaan olla. Tämä on enemmänkin käsistä lähtenyt harrastus.

janne_paasonenotsolaphase3

Otsola Univibe tyylikkäässä kotelossa.

Mikko: Mitä projekteja lähitulevaisuus tuo tullessaan?

Janne: Olen luvannut tehdä pienen erän Univibe-versioita syksyllä. Sain käsiini -69 ja -73 rakennetut alkuperäiset Univibet. Molemmat oli hyvän kuuloisia, mutta vanhempi selvästi paras Univibe, johon olen törmännyt. Parhaat testaamani kaupalliset kloonit pääsevät ehkä tuon -73 tasolle, mutta -69 oli omaa luokkaansa. Ääni oli selkeämpi, syvempi ja säröytyi vähemmän ja ulostulotaso oli hiukan suurempi. Analysoin laitteet läpikotaisin ja selvisi, että kytkentä on sama. Piirilevy ja kotelo näyttävät hyvin samanlaisilta, mutta vanhemmassa oli hiilimassavastukset, kun myöhemmässä hiilikalvot.

Kuvasta näkee Jannen Efektien todella hienon kädenjäljen. Komponentit on huippulaatuisia ja siksi kalliita.

Kuvasta näkee Jannen Efektien todella hienon kädenjäljen. Komponentit on huippulaatuisia ja siksi kalliita.

Suurin ero äänen tuli kuitenkin hiukan erilaisesta lampusta sekä lampun ja valovastuksien asennosta suhteessa toisiinsa. Erot olivat pieniä, eikä uskoisi että niillä on niin suuri vaikutus ääneen. Tuo osa kytkentää on kaikkein vaikein saada trimmattua hyväksi ja uskonkin, että tästä syystä suurin osa kaupallisista klooneista ei kuulosta yhtä hyvältä kuin alkuperäiset. Olen esim. kokeillut kytkentää eri transistoreilla eikä niillä ollut suurta merkitystä ääneen. Myös käyttöjännitteellä on iso vaikutus ja olenkin joutunut rakentamaan omiin protoihin säädettävän jännitelähteen, jotta sain säädettyä jännitteen parhaan äänen mukaan.

Mikko: Miten näet laiterakentelun tulevaisuuden?

Janne:  Kiinnostusta rakenteluun on ainakin etenevässä määrin. Kiitos nuoremman sukupolven kloonirakentelijoiden ja foorumeilla tapahtuvan informaation jakamisen. Sen suhteen tulevaisuus näyttää oikein hyvältä. Omalta kohdalta pyrin elämään mahdollisimman täysillä tätä hetkeä ja kehittelen laitteita niin kauan se on mielekästä ja oma fysiikka sallii. Haaveilen seesteisemmästä elämästä luonnon helmassa ja omasta kasvihuoneesta, jossa opettelen viljelemään tomaatteja ja kurkkuja.

Mikko: Voin kuvitella, miten tuossa projektissa tulee käymään. Kasvihuoneen tuottotaso ei välttämättä ole korkealla tasolla, mutta jokaista tomaattiyksilöä on hoidettu pieteetillä ja jokainen yksilö on myös poikkeuksellisen herkullinen.

Onneksi vielä jotain asioita tehdään niihin täydellisesti sydämellä ja sielulla paneutuen.

Janne Paasonen

Loppuhuomatus: Ikävä kyllä en saanut kuvattua kovin montaa Jannen tekemää laitetta. Vaikka hän tekee itsellekin paljon pedaaleja ja muita protoja, jostain syystä joku haluaa aina ostaa myös protot, joten pajalta ei montaa esimerkkiä löytynyt.

Linkit:

 Kirjoittanut ja kuvannut Mikko Kankaanpää kesäkuussa 2014

 

 

 [related_products is_auto_added="1"]