UralTone Sr-30 v1.0 - putkivahvistimen toiminta ja kasaaminen

UralTone Sr-30 v1.0 -  0-30w putkivahvistinrakennussarja

Kolmas prototyyppi.

Kytkennän filosofiaa. Kytkentä perustuu pääosin vanhoihin ja paljon käytettyihin kytkentöihin, joita on sitten muokattu ja yhdistelty uudella tavalla. Näin suunnitellaan käytännössä kaikki vahvistimet, koska varsinaisesti uusia kytkentöjä ei voi keksiä.

Virtalähde. Virtalähde on melko moderni. Sekä etu- että pääteasteelle on omat jännitteensäätöpotentiometrit. Näin saadaan säädettyä portaattomasti ulostulotehoa sekä etuasteen säröytymistä ja tekstuuria. Nämä säädöt on nimetty pre amp ja power amp headroom -nimillä, mikä minusta kuvaa parhaiten säätöjen toimintaa. Säädöt ovat hyödyllisiä niin koti- ja studiosessioissa, joissa äänenpainetta on pakko rajoittaa kuin myös livenä, jolloin voidaan hakea pääteasteen säröytymisraja tilanteeseen sopivaksi - eri keikkatiloissa on hyvin suuret erot optimaalisen lavavoluumin suhteen. Etuasteen säädöllä saadaan lähinnä säädettyä särön luonnetta. Jännitteen säätö tapahtuu yksinkertaisella series-pass-regulator -kytkennällä, joka on yleisimmin käytetty jännitteensäätökytkentä kitaravahvistimissa. Sekä etuasteelle että päätteelle menevässä jännitelinjassa on virranrajoitus vikatilanteiden varalle. Jos esim. pääteputki menee oikosulkuun, alkaa virrarajoitus toimia eikä verkkomuuntaja tai muut komponentit vioitu.

Pääteaste ja vaiheenkääntäjä. Nämä edustavat hyvin perinteistä linjaa. Pääte on katodibiasoitu lähes A-luokkaan hyvän soundin ja helppokäyttöisyyden vuoksi - putkia vaihdettaessa ei pääteastetta tarvitse biasoida. Vaiheenkääntäjän kytkentä on ns. cathodyne, jota on paljon käytetty mm. tweed ajan Fendereissä ja Gibsoneissa. Sekä pääte että vaiheenkääntäjä toimii laajalla jänniteskaalalla hyvin, eli kytkennät ovat optimaalisia portaatonta jännitteensäätöä ajatellen. Vaiheenkääntäjän tienoille on kytketty Master Tone -säädin. Ulostulomuuntajaksi on valittu melko pienenkokoinen muuntaja soundillisten ominaisuuksien vuoksi. Murjoimme vahvistinta testeissä täysillä pitkän aikaa ilman kuormaa ja kuorman kanssa, enkä saanut muuntajaa vioittumaan, joten muuntajan design on vakuuttava.

Etuaste. Clean-kanava on hyvin yksinkertainen ja perinteinen yhden ECC83-triodipuolikkaan vahvistusaste. OD-kytkimellä saadaan mukaan toinen ECC83-triodipuolikas. Sekä Clean-kanavalla että OD-kanavalla on omat tone säädöt. Fuzz-kytkimellä saadaan mukaan vielä yksi vahvistusaste. Tämä onkin hieman harvinaisemmin kitaravahvistimissa käytetty ns. cascode-vahvistusaste. Cascode-kytkentä toimii erittäin hyvin suuremilla säröillä. Särön luonne on enemmän fuzztyylinen kuin distortionpedaaleista tuttu. Tästä kanavasta saakin todella laajan skaalan erilaisia fuzzsoundeja, etenkin kun muokkaa soundia vielä virtalähteen jännitteensäätöpotikoiden avulla.

Kanavanvaihto on toteutettu laadukkailla releillä, joilla saadaan helposti täysin häiriötön kanavan vaihtuminen. Kanavat saa vaihdettua sekä etupaneelin kytkimillä että erikseen rakennettavalla jalkakytkimellä.

Kaiku ja tremolo perustuvat mosfet-transistoreihin. Mosfetit edustavat transistorimaailman putkia eli ne toimivat hyvin korkeilla impedansseilla ja jännitteillä. Etuna putkiin verrattuna on luotettavampi toiminta, halpa hinta, pienempi tehonkulutus ja pieni tilantarve. Tremolossa signaalitiellä ei ole kuin (Fendereistäkin tuttu) opto coupler, jonka lamppua välkytetään transistorioskillaattorin avulla. Oskillaattori on lähes indenttinen vanhojen putkivahvistimien siniaalto-oskillaattorin kanssa. Aaltomuoto on hyvin pehmeä ja miellyttävä. Kaiussa niin ikään esikuvana on vanhojen Fendereiden loistava jousikaiku. Kaiun driver ja recover -asteet on toteutettu cascode-kytkennöillä ja kaikutankkia ohjataan muuntajan kautta (kuten putkivahvistimissa yleensä). Tässä on ainut kohta signaalitiessä, jossa signaali menee transistorin kautta. Ei-kaiutettu signaali menee aina vain putkiasteiden läpi, eli kaikua lukuunottamatta signaalitie on toteutettu täysin putkilla.

Rakennusohjeet

Lue ohjeet huolellisesti läpi ja rekisteröidy UralTone keskustelupalstalle (https://www.uraltone.com/forum/index.php). Foorumin Uraltone rakennussarjat -palstalla voit kysellä ja kommentoida rakennussarjaan liittyviä asioita. Tekninen tuki ensisijaisesti tämän foorumin kautta. Kaikki muut kysymykset, email tuki ja yhdeydenotot sähköpostitse osoitteeseen help@https://www.uraltone.com

Tämä on tärkeää! Noudata ohjeita orjallisesti, ellet todella tiedä mitä olet tekemässä, älä tee! Eräät rakentelijat ovat muuttaneet rakennussarjojemme layouttia ja tuloksena on ollut mm. seuraavia ongelmia: sähköturvallisuuden taso on laskenut, esim. oikosulkujen tms. vaara kasvaa, häiriöt (hurinat yms) ovat lisääntyneet radikaalisti ja niiden poistaminen on ollut ongelmallista, myös toimivuuden luotettavuus on kärsinyt. Tällaisia seikkoja ei kannata hankkia riesaksi vain sen takia, että saa jonkun kytkimen tms aseteltua eri paikkaan kotelossa. Laitetta voi modifikoida ja muokata erittäin paljon todella helpostikin, mutta kunnollisen osien sijoittelusuunnitelman tekeminen vaatii kokemusta audiolaitteista ja nimenomaan putkivahvistimista.

Päivitämme rakennussarjan rakennetta ja komponentteja silloin tällöin, joten valokuvat eivät välttämättä ole identtisia mukana toimitettujen komponenttien kanssa. Tästä ei ole haittaa, sillä kokoamisen periaate on kuitenkin aina sama. Paperinen layout-kaavio on aina ajantasalla ja laite kasataan ensisijaisesti sen perusteella.

Jos et tunne sähköturvallisuuteen liittyviä asioita, tai olet epävarma toimiessasi yli 400V:n jännitteiden kanssa, tutustu alan kirjallisuuteen ennen rakentelun aloittamista. Muista, että tässä rakennussarjassa olevat korkeat jännitteet voivat tappaa sinut, jos toimit väärin! Muista aina tarkistaa, ettei laite ole kytkettynä verkkovirtaan ja että laitteen virtalähteen elektrolyyttikondensaattoreissa ei ole varautuneena jännitteitä, ennenkuin kosket laitteen sisäosiin tai muuntajiin.

UralTone amplification Oy tai suunnittelija Mikko Kankaanpää ei vastaa mistään rakennussarjan rakennuksessa aiheutuneista henkilö- tai laitevahingoista. Jos et tiedä mitä teet, älä tee! Sarja on tarkoitettu vain niille harrastelijoille tai ammattilaisille, jotka taitavat turvallisen ja huolellisen työskentelyn perusteet ja pystyvät kokoamaan luotettavan ja turvallisen vahvistimen näiden ohjeiden mukaan.

Tarkista, että paketissa on mukana kaikki osalistan mukaiset komponentit. Jos jotain puuttuu, niin ota yhteyttä sähköpostitse, korjaamme puutteet välittömästi.

Työkalut, joita tarvitset kootaksesi tämän rakennussarjan: juotoskolvi, 25-35W laadukkaalla perusjuottimella pärjää, 50W juotinasema termostaatilla (esim. vanha Weller käytettynä!) on kuitenkin suositeltava ; juotostinaa (suosittelen laadukasta tinaa.Tinan laadulla on suuri merkitys juotoksen laatuun, etenkin jos juottaja on kokematon) ; kärkipihdit ; sivuleikkuripihdit ; ruuvimeisseleitä ; yleismittari.

Olemme UralTonella nähneet useita koottuja UralTone-putkivahvistinrakennussarjoja ja ne harvat kerrat kun ongelmia on esiintynyt, johtuvat ne melkein aina joko puutteellisesta juotostaidosta ja / tai ohjeiden vastaisista muutoksista laitteen rakenteeseen. Suosittelen siis vielä kertaalleen, että jos rakentaja ei omaa riittävää kokemusta putkivahvistimien rakentamisesta ja suunnittelusta, kannattaa noudattaa ohjeita pilkun tarkasti! Kannattaa myös lukea ohjeet muutamaan kertaan ennen rakentamisen aloittamista.

Juottaminen. Hyvä juotostaito on edellytys hyvin toimivan ja kestävän laitteen kasaamiseksi. Juottaminen ei ole vaikeaa ja sen opettelu vie vain hetken. Kannataa kuitenkin perehtyä tähänkin asiaan huolellisesti ilman hätäilyä. Harrastelijalaitteita katsoessa huomaa, että hyvin usein juotoskäsialassa on parantamisen varaa. Hyvän juotoksen tekemisen selvittäminen tässä on turhaa, sillä internetistä ja alan kirjallisuudesta löytyy vinkkejä ja oppaita pilvin pimein. Muutamasta perusasiasta on hyvä kuitenkin muistuttaa.

1. Hyvät työvälineet. Kolvin pitää olla riittävän tehokas, lämpötilan riittävän korkea ja tinan laadukasta. Suosittelemme esim. Weller-juottimia ja Multicore-tinoja. Osta nämä asiantuntevasta elektroniikkaliikkeestä (tai kokeile onnea huuto.net:stä tai ebay:stä), josta voit kysyä suosituksia oikeanlaisten tinojen ja juottimien hankintaan. UralTone:n valikoimissa on usein myös kohtuuhintaisia mutta toimiviksi todettuja juottimia. Tarkista valikoima nettikaupastamme. Autotarvikeliike ei ole paras paikka hankkia juotostarvikkeita!
2. Juottimen kärjen pitää olla puhdas ja asiallisesti tinattu.
3. Lämmitä ensin juotoskohta ja lisää vasta sitten tina. Älä laita liikaa, mutta riittävästi, tinaa; yllättävän pieni määrä riittää.
4. Hyvä juotos näyttää siistiltä; epäsiisti juotos on melkein aina huonolaatuinen.
5. Älä hätäile, mutta älä myöskään viivyttele. Sopiva ajoitus löytyy harjoittelemalla. Harjoittele siis koekappaleeseen niin kauan, kunnes saat tehtyä siistejä juotoksia.
6. Juotoskohta tai juotettavat komponentit eivät saa liikkua tai täristä tinan kuivuessa.
7. Turretteja juottaessa tarvitaan pidempiä juotosaikoja, jotta suurehko nasta lämpiää kunnolla.

Kun riittävä juotostaitao on hankittu, voit aloittaa kasaamisen. Kehoitan jälleen kerran huolellisuuteen ja rauhalliseen etenemiseen!

Elektrolyyttikondensaattorit pitää juottaa oikein päin, kuvassa merkitty +-merkillä. Myös transistoreilla ja diodeilla on napaisuutensa eli ne pitää laittaa kuvien mukaisesti oikein päin. Vastukset ja ei-elektrolyyttikonkat (muovikonkat) voidaan asentaa kummin päin tahansa.  Elektrolyyttien napaisuus on merkitty komponenttien kylkeen selkeästi (aksiaalisissa elektrolyyttikondensaattoreissa toisen pään ympäri kiertävä ura/syvennys merkitsee aina plus-napaa).

Vastukset identifioidaan seuraavan kuvan mukaisesti. Esim. vastuksessa on seuraavat raidat: vihreä-sininen-punainen-punainen(väli)ruskea. Siis 5,6,2, x 100, 1% eli 562 kertaa 100 = 56200 ohmia eli 56,2 Kilo ohmia. Vastuksen tarkkuus on 1%. Tarkkuusrengas on hieman erillään muista renkaista. 1 ohmin 1% vastus on siis ruskea-musta-musta-hopea-ruskea, 1M 2% vastus taas on ruskea-musta-musta-keltainen-punainen. Pienen metallikalvovastuksen värikoodista saattaa olla vaikea saada selkoa, joten sen arvo kannattaa varmistaa yleismittarilla.

1-2W vastuksissa on vain 4 rengasta jolloin 1 ja 2 ovat kuten edellisessä taulukossa, mutta 3 rengas on kerroin ja 4 tarkkuus. 4 rengas on joko kulta (5%) tai hopea (10%).

Rakentamisen vaiheet

Ensin kiinnitetään koteloon putken kannat, liittimet, tasasuuntaussilta, sulakepesä, osa potikoista, verkkomuuntaja, osa kytkimistä, kannukonkka, merkkivalo, ulostulomuuntaja, kaikumuuntaja, läpivientikumit ja kaikutankin RCA-liittimet (kuvassa ei vielä näitä kaikkia). Huomaa verkkomuuntajan metalliliuskojen kiinnityssuunta. Ole varovainen ettet nirhaa kondensaattorin eristettä tai lytistä kondensaattoria kiinnittäessä sitä pantaan.

Kiertokytkimen asennussuunnalla ei ole merkitystä; kytkimessä on kaksi identtistä puoliskoa. Putkikannat pitää kiinnittää kuvan suuntaisesti (katso layout-kuva). Jalkakytkimien ja inputtien liittimissä on eristelevyt, jotka irrottavat liittimen maan kotelosta.

Kun komponentit on kotelossa, voidaan johdottaa hehkut. Hehkujen johdot niputetaan kiertäen toistensa ympärille ja asetetaan kulkemaan kotelon reunaa pitkin. Tämä on todella tärkeää häiriösuojauksen kannalta. Älä kierrä johtoja, niin että toinen johto on toisen ympärillä, vaan niin että molemmat johdot ovat toistensa ympärillä! Tämän saa tehtyä kätevästi akkuporalla: johtojen toinen pää puristetaan istukalla kiinni ja laitetaan porakone pyörimään.

Hehkujohdot pitää punoa siististi toistensa ympärille.

Johdota turretlevyn maat yksisäikeisellä johdolla.

Juuota komponentit turretlevyyn kiinni. Huom. tarkista oikeat komponenttiarvot ja tyypit osalistasta ja layout-kuvasta. Jos haluat B+ -johdotuksen komponenttien alle (niin kuin layout-kuvassa), tee johdotus ennen komponenttien asentamista. 270R keraaminen vastus kannattaa juottaa turretteihin vasta kun levy on kiinni kotelossa, sillä levyn kiinnitysruuvit ovat tämän vastuksen alla. Huom. tämä ja edellinen kuva ovat vanhemmasta protosta, joka eroaa hieman viimeisimmästä versiosta.

Kun turretlevy on valmis ja asennettu koteloo on johdotuksen vuoro. Pidä johtimet mahdollisimman lyhyinä ja vältä rinnakkaisia vetoja. Suosittelemme pitäytymään samassa värityksessä kuin layoutkuvassa. Suojamaan johtoa (kelta-vihreä) käytetään vain suojamaan kytkemiseen. 230V ja 330V johdotukset punotaan aina yhteen kun mahdollista.

Verkkoliittimen ja verkkokytkimen johdot liitetään lattaliittimillä. Jos kunnollista lattaliittimien puristuspihtiä ei ole käytössä, voidaan johdot myös juottaa suoraan liittimille. Tällöin pitää varmistaa, että johdot pysyvät ensin ilman tinaa kiinni, ja tinalla vain varmistetaan liitos. Kelta-vihreä suojamaajohto pitää olla niin pitkä, että se irtoaa viimeisenä, jos verkkoliitin vedetään väkivalloin irti kotelosta.

Sekä suojamaa (kevi) että kytkennän maaliitin pitää kytkeä tukevasti maahan. Kotelon ja mutterin sekä ruuvin väliin tulee molemmille puolille tähtialusprikat varmistamaan että ruuvi on tiukasti kiinni vielä vuosikymmenienkin jälkeen.

Piirilevyjen kasaus.

Tremolo / reverb- sekä virtalähdelevy voidaan hyvin jättää pois ja kasata vahvistin ilman näitä toimintoja. Virtalähdelevy ei juuri lisää kokonaiskustannuksia, joten sen pois jättämisen hyöty on kyseenalainen. Lähinnä hyötynä voidaan pitää perinnetietoisuutta. Tremolo / reverb kannattaa jättää pois, jos niille ei ole käyttöä, sillä ne lisäävät kustannuksia ja monimutkaisuutta selvästi.

Tremolo / reverb -levy.

Reverb ja tremolo -piirilevyn kasaaminen. Laita kuvan mukaisesti potikat ja osa elektrolyyttikondensaattoreista levyn toiselle puolelle.

Trimmereistä säädetään kaiun recovery ja driver -asteiden tasot niin ettei kaiku mene liikaa särölle ja että kaiun maksimitaso on riittävä. Transistoreille laitetaan mukana tullut jäähdytysripa ja jokaisen trankun ja rivan väliin eristelevy. Transistorit kannattaa kiinnittää eristyslevyineen ensin jäähdytysripaan ja vasta sitten juottaa PCB-levylle. Yksi transistoreista (optosta kauimmaisena oleva, yo kuvassa laitimmaisin oikealla) jää ilman jäähdytysripaa. Opton vastuspuolen jalat ovat hieman lamppupuolen jalkoja paksummat ja ne juotetaan levylle vastuksen tunnuksella (sahalaita) merkittyyn kohtaan levyn kulmassa. Muista juottaa myös diodit oikein päin.

Relelevy.

Relelevy. Kytkimet tulevat levyn toiselle puolelle ja muut komponentit toiselle.

Releitä ei juoteta suoraan levylle, vaan ne laitetaan kantoihin, joista ne on helppo tarvittaessa vaihtaa.

Säädettävän virtalähteen levyn uusi versio. Trankut juotetaan kuvan mukaisesti levyn alapuolelle.

Trankkujen ja levyn väliin tulee pieni muovieristeprikka.

Huom. PSU levystä on tullut uusi versio. Vanha versio näkyy vielä muissa kuvissa. Sekä etuasteelle että pääteasteelle on omat jännitteensäädöt. 

Kun piirilevyt on kasattu ja piirilyvyiltä lähtevät johdot juotettu levylle, kiinnitetään levy metallikoteloon ja johdotetaan kiinni. Häiriöiden minimoimiseksi osa johdoista on suojattuja; huomaa milloin suojajohdin on liitetty maahan vain toisesta päästä (katso layout-kuva).

Kaiku/tremolo -levy kiinnitetään potikoiden lisäksi kuvan mukaisella korotepalalla.

Johdota myös ulostulomuuntaja ja tätä pienempi kaikumuuntaja layout-kuvan mukaisesti. Tarkista varmuuden vuoksi ulostulomuuntajan mukana tulevasta valmistajan ohjeesta minkä värinen johto menee 4, 8 ja 16 ohmin kaiutinliittimeen. Kaiutinliittimet maadoitetaan kotelon kautta; käytä liittimissä tähtialuslevyä hyvän kontaktin varmistamiseksi. Ulostulomuuntajan valkoinen CT-johto liitetään vahvistimen 412 V:n B+ -linjaan turretlevyllä (varmista johdon väri valmistajan ohjeesta; layoutissa tämä johto on punainen). Liitä ulostulomuuntajasta pääteputkien anodeille menevät ruskea ja sininen johto samoin kuin layout-kuvassa. Jos kuitenkin vahvistinta kokeillessa kuuluu voimakasta yhtäjaksoista oskilloivaa häiriöääntä, saattaa tämä johtua siitä, että ruskea ja sininen johto ovat sittenkin väärinpäin ja aiheuttavat negatiivisen takaisinkytkennän sijaan positiivisen takaisinkytkennän. Vaihda tällöin johtojen paikkaa pääteputkien kesken.

Kun kaikki komponentit on juotettu ja johdotukset on tehty, tarkista kytkentä ainakin kahteen kertaan. Kiinnitä eritystä huomiota elektrolyyttikondensaattoreiden napaisuuteen. Virtalähteen kondensaattorit saattavat räjähtää, jos ne on kytketty väärinpäin!!! Ota vaikka layout-kuvasta kopio, johon voit korostuskynällä merkitä tarkastamasi kohdat sitä mukaa kun käyt kytkentää läpi.

Jos kaikki on oikein, laita sulake verkkosulakepesään, kytke kaiutin kaiutinliitäntään ja kytke virrat päälle. Jos putket hehkuvat ja hehkuille menee 6,3VAC niin kuin pitääkin, kytke virrat pois ja aseta myös toinen sulake pesäänsä ja kytke virrat päälle. Kaikki potentiometrit on hyvä kääntää 0-asentoon (paitsi jännitteensäätöpotikat täysille) ja takaisinkytkentätrimmeri keskiasentoon ennen tätä. Jos kaikki näyttää olevan kunnossa, kytke kitara inputtiin... Jos ääntä ei kuulu tai vahvistin toimii muuten epänormaalisti, kytke heti virrat pois. Tarkista kytkentä vielä kerran huolella läpi. Huolella tarkoittaa, että tarkistamiseen käytetään aikaa 30-60 minuuttia. Jos mitään vikaa ei löydy, kannattaa mitata layout-kuvan mittapisteistä jännitteet. Jännitteet saa heittää enintään 25% ilmoitetuista (hehkujännite 10%). Vaikka kaikki toimisi kuunneltuna hyvin, kannattaa silti tarkistaa jännitteet.

Vahvistimen biasointi: UralTone Sr on katodibiasoitu vahvistin, joten sitä ei tarvitse biasoida putkia vaihdettaessa.

Takasinkytkentätrimmeri säädetään korvalla oikeaan asentoon. Laita jännitteensäätöpotikat täysille ja soita kaikilla voimakkuuksilla, myös täysiä! Kiertokytkimen tulee olla säädettäessä ensimmäisessä asennossa. Säätele trimmeriä ja etsi kohta, joka miellyttää eniten. Keskiasennosta on hyvä lähteä liikkeelle. Älä käännä trimmeriä täysin vasempaan laitaan, tällöin resistanssi on nolla, mikä vaikuttaa toisen asteen biasointiin.

Jos kaikki toimii niin kuin pitää, on aika tehdä (tai teettää) kotelo ja valita sopiva kaiutin. Markkinoilla on paljon hyviä kaiuttimia. On mielipideasia mikä on hyvä ja mikä huono kuhunkin sovellukseen. Eminencellä on nykyään runsas valikoima erilaisia kaiuttimia instrumenttivahvistimiin. Monia Eminence-kaiuttimia on suorastaan ylistetty alan keskustelufoorumeissa. Ks. UralTonen kotisivuilta lisätietoja kaiutinelementeistä: https://www.uraltone.com/. Omia suosikkejani Eminence valikoimista on mm. Canis Major (AlNiCo), Texas Heat, Lil texas, Legend 102...

Myös Jensen ja Celestionilla on laaja valikoima hienoja elementtejä. Jenseniltä kannattaa tarkistaa Jet-sarja (etenkin erittäin hyvä P12/100 BB sekä re-issue C12N (60-70-l. fenkkusointi) ja P12Q/P12N (50-l. tweed maailma). Jensenin eduksi voidaan katsoa täysin Eurooppalainen tuotanto, kun taas valtaosa Celestioneista tehdään kiinassa. Eminencet valmistetaan USA:ssa.

Huomaa, että kaiuttimen tai kaiuttimen yhteenlaskettu tehonkesto pitää olla vähintään 30W. Tehonkesto voi kuitenkin olla paljon suurempi; tehonkesto tarkoittaa vain tehonKESTOA ei sitä miten hyvin kaiutin toimii pienillä tehoilla.

Kaiutinkaapin tai combon rakenne on yksi vaikeimmista ja eniten polemiikkia herättävistä alueista vahvistinsuunnittelun alalla. Tässä kuitenkin pari perusasiaa.

Et ole tekemässä Hi-Fi -kaiutinta, joten unohda Hi-Fi -maailman neuvot! Kaiutinkaapin ei ole tarkoitus toistaa tasaisesti koko taajuuskaistaa Hi-Fi -kaiuttimien tavoin, vaan instrumenttikaiuttimet ovat suuressa osassa soundin luomisessa.

Rakenteeltaan kaiutinkaapit voidaan jakaa kahteen eri luokaan: resonoiviin ja resonoimattomiin. Resonoimattomat kaapit tehdään paksusta materiaalista tukevin liitoksin, niin että kaapin seinämät eivät resonoi äänen kanssa. Resonoivissa kaiutinkaapeissa taas etulevy on usein tehty ohueasta vanerista ja kiinnitetty vain muutamalla ruuvilla kotelon seinämiin. Hyvä esimerkki resonoivista kaiutinkaapeista on 40-50 -luvun fenderit ym. vahvistimet. Kuuluisimpina ehkä 50-l. Deluxe ja Bassman -vahvistimet. Etulevy näissä on 6.5-9 mm paksuista vaneria ja muuten kotelo on tehty männystä. Monet resonoimattomat kaiutinkaapit tehdään lastulevystä, MDF:stä tai vanerista.

Joidenkin mielestä kaiutinkaappia voi verrata akustisiin instrumentteihin. Miltä kuulostaa lastulevystä tai 18 mm vanerista tehty kitara, joka on päällystetty tolexilla?

Materiaaliksi resonoiviin kaiutinkaappeihin suosittelisin kuivaa mäntyliimalevyä sivuille ja ohutta koivuvaneria etu- ja takalevyiksi. Resonoimattomiin taas 15-18 mm vaneria sekä etu- ja takalevyiksi, että sivuihin. Mitenkäs nämä rakenteet sitten eroavat toisistaan? Se onkin vaikeampi kysymys. Resonoivat kaapit kuulostavat ikäänkuin elävämmiltä ja ilmavammilta ja niissä alapää korostuu hieman rakenteen vuoksi. Monet sanovat, että resonoivien kaappien kanssa ei tarvita kaikua ollenkaan... Resonoimattomat kaapit ovat sitten soundiltaan tiukempia.

Toinen jako voidaan tehdä avoimiin ja suljettuihin kaiutinkaappeihin. Avoimissa kaiutinkaapeissa soundi on vähemmän suuntaava ja avoimempi kuin suljetuissa. Suljetuissa taas alapäät ovat tukevammat ja soundi on suuntaavampi. Avoimen kaiutinkaapin paikka huoneessa vaikuttaa soundiin merkittävästi, toisin kuin suljettujen kaappien.

Bassorefleksikoteloilla taasen on aivan oma maailmansa. Näistä hyvä esimerkki on THD:n kehuttu 2x12” -kaappi.

Kaikilla rakenteilla on paikkansa, pitää vain osata valita itselle sopiva. Bluesmiehet tyykkäävät usein resonoivista ja avoimista kaiutinkaapeista, kun taas modernimman musiikin ystävät tuppaavat suosimaan suljettuja ja resonoimattomia kaappeja.

Turvallinen tie on kopioda mitat hyväksi havaitusta mallista. Muista kuitenkin, että materiaalit ja mitat vaikuttavat todella paljon soundiin, joten tee tarkka kopio, jos haluat päästä kloonattuun lopputulokseen.

Muista, että jos myyt tai luovutat laitteen toiselle henkilölle, vastaat sen turvallisuudesta ja olet velvoitettu kirjallisesti takamaan laitteen direktiivien mukaisuuden ja asentamaan CE-merkin laitteeseen. Lisätietoja www.tukes.fi.[related_products is_auto_added="1"]