Samu Saurama - Miten Miten valitsen kotiteatteriin sopivat keski- ja surroundkaiuttimet sekä Atmos-kaiuttimet?

Kun kaiutinta käytetään sen kykyjen rajoissa, särön ei pitäisi kasvaa kovinkaan merkittäväksi osaksi äänellistä luonnetta. Sen sijaan äänensävy eli taajuusvaste, vaihetoisto (eri taajuuksien viive suhteessa toisiinsa) ja suuntaavuus kuuluvat kaikki kaiuttimien äänessä. Miksi on tärkeää, että vasen ja oikea kaiutin ovat samanlaisia?

1 Äänensävy on varmasti kaikille tuttu äänenlaatuun vaikuttava tekijä. Jos taajuusvasteessa esimerkiksi bassoalue on vaimentunut, ääni tuntuu keskialue- ja diskanttipainotteiselta. Lämpöä, auktoriteettia ja täyteläisyyttä puuttuu. Jos stereojärjestelmässä vasen ja oikea kaiutin soivat eri äänensävyllä, sama instrumentti soi aivan eri tavalla, jos se on miksattu oikealle tai vasemmalle.

2 Vaihetoiston tärkeys tulee oleelliseksi kun stereokuvaan on miksattu signaaleja jonnekin muualle kuin puhtaasti vasempaan tai oikeaan kanavaan. Se, että keskelle miksattu solisti kuuluu keskeltä, vaatii molempien kaiuttimien samanlaisen vaihetoiston eli vasemmalta ja oikealta saadaan signaali yhtä aikaa kuuntelupaikalle. Kuuloaisti ei havainnoi äänen tulosuuntaa niinkään äänenvoimakkuuden perusteella vaan siitä, mikä viive on signaalin saapuessa vasempaan ja oikeaan korvaan.

Jos keskialue ja basso ovat yhdessä kaiuttimessa eri tavalla viivästyneet kuin toisen kanavan kaiuttimessa, ei kaikkia taajuuksia saada kuuntelupaikalle yhtä aikaa ja kaiuttimien väliselle alueelle sijoitettujen signaalien tarkkuus muuttuu epämääräiseksi tai heittää suhteessa kyseisen instrumentin äänen korkeuteen. Miltä kuulostaisi soolojousisoitin, jonka korkeataajuiset äänet kuulostaisivat tulevan keskeltä stereokuvaa ja matalammat jommalta kummalta sivulta?

3 Suuntaavuus vaikuttaa myös koska se määrää, miten paljon kuuntelupaikalle tulee suoraa ääntä ja miten paljon huoneen kautta saapuneita heijastuksia ja jälkikaiuntaa. Laajalle säteilevä kaiutin piirtää stereokuvan, joka on ilmava, avara ja suurpiirteinen. Tämä johtuu siitä, että suoraa ääntä tulee vähän ja heijastuksia paljon. Vastaavasti voimakkaasti suuntaava kaiutin piirtää täsmällisemmän ja selkeämmän stereokuvan samalta kuunteluetäisyydeltä. Sivuhuomautuksena tähän, että kummasta vain saa pitää enemmän.

Kuunteluetäisyys vaikuttaa myös stereokuvan tarkkuuteen, etäisyyden lyhentäminen vähentää huoneheijastusten määrää suhteessa suoraan ääneen ja lisää siten tarkkuutta.

Miten näitä sovelletaan kotiteatteriin?

Tyypillisin kysymys on, "minkä keskikaiuttimen laitan näiden pääkaiuttimien väliin" ja se on myös kriittisin kysymys. Etusektori on se, josta havaitsemme tarkimmin asioita joten myös epäjatkuvuudet sillä sektorilla ovat helpoimmin huomattavia.

Paras ratkaisu on aina kolmas samanlainen kaiutin keskelle, mitä vasemmalla ja oikeallakin on. Myös Äänilevy 4x15 mahtuu siihen oikein hyvin kun käytät projektoria ja akustisesti läpinäkyvää valkokangasta kuvan luomiseen 🙂 . Kaikissa leffastudioissa ja elokuvateattereissa edessä on kolme samanlaista kaiutinta (korkeintaan keskikanavan bassokapasiteetti on vasenta ja oikeaa miedompi, mutta sekin on nykyään harvinaista).

Elokuvien ääniraidoilla signaaleja ei paikallisteta vain vasempaan, keski- ja oikeaan kaiuttimeen vaan myös niiden väleihin. Vasemman ja keskikaiuttimen (kuten tietysti myös keski- ja oikean kaiuttimen) välille pitää pystyä samalla tavalla sijoittamaan informaatiota tarkasti kuten stereojärjestelmässä vasemman ja oikean kanavan väliin. Tämä kärsii, jos keskelle ei saada äänensävyltään, vaihetoistoltaan ja suuntaavuudeltaan samanlaista kaiutinta, mikä on vasemmassa ja oikeassakin kanavassa.

Luonnollisesti toiseksi paras ratkaisu on mahdollisimman vähän vasemmasta ja oikeasta poikkeava kaiutinmalli ja huonoin vaihtoehto on täysin erilainen kaiutinmalli keskikanavaan (esimerkiksi isot paneelikaiuttimet vasemmalla ja oikealla, mutta koteloitu basso-diskantti-basso vaakalaatikko keskikanavassa).

Kotiteatterin kaikkien kaiuttimien ei kannata olla identtisiä

Ylempänä kolmoskohdassa käsittelin suuntaavuutta ja kuunteluetäisyyttä. Usein kotiteatterissa etukaiuttimet ovat paljon kauempana pääkuuntelupaikasta kuin surround- ja Atmos-kanavien kaiuttimet. Tämän takia surround- ja Atmos-kanavien kaiuttimista tulee oleellisesti enemmän suoraa ääntä kuin etukanavista, jos kaikki käytettävät kaiutinmallit ovat identtisiä.

Ongelmaa kasvattaa se, että elokuvissa ja tv-sarjoissa täsmälliset asiat tapahtuvat kuvan suunnalla, niistä pitäisi saada tarkasti signaali kuuntelupaikalle. Ja vastaavasti surroundäänikentän isoin tehtävä on luoda kuvassa näkyvää tilaa vastaava akustinen tunnelma kuuntelupaikalle - se, kun kaunis nuori nainen kommentoi keski-ikäiselle valkoihoiselle miehelle "Oh James" kylpyhuoneessa, parkkihallissa, kirjastossa tms. Tuohon tarkoitukseen diffuusimpi, suurpiirteisempi tilanvälitys on parempi. Se, että yli lentelevät efektit eivät paikallista tehostetta millimetritarkkuudella, ei haittaa mitään.

Surround- ja Atmos-kanavien kaiuttimien kannattaisikin olla vähemmän suuntaavia kuin kolmen etukaiuttimen, elleivät ne ole selvästi kauempana kuuntelupaikasta kuin LCR-etukolmikko. Toki samanlainen terveen neutraali äänensävy ja keskenään mahdollisimman yhtenäinen vaihetoisto auttavat siinä, että tila toistuu mahdollisimman autenttisesti ja kaiuttimien väliin osuvat tehosteet kuuluvat halutusta suunnasta.

Toinen asia, joka auttaa äänikentän yhtenevyyttä ja myös estää surround- ja Atmos-kaiuttimien paikallistumista on keskittää akustoinnissa vaimennusmateriaali huoneen etuosaan ja parantaa akustiikkaa kuuntelupisteen sivuilla, yläpuolella ja takana ennemmin diffuusoivilla rakenteilla. Kaikki mars googlaamaan "skyline diffuser" ja sirkkelin ääreen...

Ensimmäinen ratkaisu pääkaiuttimia pienemmäksi keskikanavaksi

Refleksikoteloiduilla lattiamallisilla pääkaiuttimilla ensimmäinen vaihtoehto pienemmäksi keskikaiuttimeksi on suljettukoteloinen ja kotelotilavuudeltaan refleksikoteloa puolta pienempi. Keskikaiuttimen kotelo voi olla vain juuri elementin/elementtien korkuinen ja syvyyttäkään ei tarvitse enempää kuin sen, mitä kaiutinelementit vaativat. Loppu tilavuudesta sitten leveydellä.

Sisätilavuus lasketaan kertomalla sisämitat - leveys, korkeus ja syvyys - keskenään. Yksi litra on sama asia kuin yksi kuutiodesimetri, 1 dm3. 10 cm = 1 dm joten esimerkiksi sisämitoilla 40 cm x 15 cm x 80 cm = 4 dm x 1,5 dm x 8 dm = 48 dm3 saadaan tilavuudeksi 48 litraa.

Tuossa ratkaisussa ainoa ero käytännön erokeskikaiuttimen ja pääkaiuttimien välillä on basson ulottuvuudesta. Leffasetissä bassot voi ja kannattaakin aina ohjata subwooferille/subwoofereille (poislukien Dirac Live! ART -huonekorjausta käyttävät av-prosessorit).

Jos pääkanavissa on esimerkiksi lattiamalliset 15" Pisteet, keskikanavassa kompaktimpi suljettukoteloinen 15" Piste ei vähennä kokonaisuuden toimivuutta millään tavalla.

Kohti pienempiä kaiutinelementtejä

Jos 15" ei vain mitenkään mahdu keskikanavaksi 15" pääkaiuttimien seurassa, seuraava ratkaisu on pykälää pienempi 12" Piste jne. Jos pääkaiuttimet ovat 12" Pisteet ja sellainen ei mahdu keskikaiuttimeksi, on 8" Piste sitten selkein suunta.

4x12 ja 4x15 Äänilevyjen looginen vähän pienempi keskikaiutin on 2x12 tai 2x15 Äänilevy ja siitä seuraava askel pienempään on 12" Idea. Näin kaikki pysyvät koaksiaalirakenteessa, samassa elementtikokoluokassa ja bassoiltaan dipolina.

Yksisilmäisissä veljeksissä mennään samalla logiikalla. Pykälää pienempi, jos täysikokoinen ei vain mahdu - edes suljettuna ja tilavuudeltaan puolta pienempänä. Mikäli pääkaiuttimet ovat Paremmat 12" Yksisilmäiset, ei siinä käytetyllä Selenium-diskantilla ole pienempiä vaihtoehtoja joten sitten vain normaalista Yksisilmäisten mallistosta mahdollisen kokoinen.

Helmi, Pikkuveikka, Ref2, Ref1 Plus ja muut mallit, joissa ei ole koaksiaalielementti ytimenä vaan päällekäin erillinen diskantti ja bassokeskiääni, menevät tietenkin samalla logiikalla. Ensimmäinen pykälä on kotelon muuttaminen suljetuksi ja noin puolta pienemmäksi. Jos mahdollista, keskikaiutin kannattaa kuitenkin pitää pystyssä. Vaaka-asentoon käännettynä etäisyys diskantista ja bassokeskiäänisestä kuuntelupaikalle on yhtä pitkä, mutta sivussaistujille jompi kumpi onkin lähempänä ja jakotaajuusalueelle tulee taajuusvastevirheitä.

Surroundit ja Atmos-kanavat

Isojen pääkaiuttimien kanssa 6,5" Piste on usein hyvin toimiva ratkaisu sekä surroundkanavissa että kattoon tulevissa Atmos-kaiuttimissa. Pääkaiuttimien päälle kohti kattoa suunnatut Atmos Enabled -kaiuttimet ovat ihan eri maailmansa, niihin ei ole diy-mallistossa ratkaisua.

6,5" Pisteen tehonkestoa ja äänen puhtautta saadaan parannettua sillä, että jakotaajuus nostetaan normaalin 80 hertsin sijaan esim. 120 - 150 hertsiin. Basson liikepoikkeama vähenee tällöin oleellisesti eikä kaiutin yliohjaudu vähän suuremmallakaan äänenvoimakkuudella. Toki on syytä muistaa, että 6,5" hifikoaksiaali ei ole PA-kaiutin. Ääni pysyy diskantin alueellakin tällä ratkaisulla puhtaampana koska diskantin suuntaimena toimiva bassokartio liikkuu vähemmän. Jos tiedät tuuttaavasti oikeasti lujaa, 8" Piste kykenee tuottamaan selvästi enemmän puhdasta ääntä koko toiminta-alueellaan.

Pienemmissä järjestelmissä, joissa etukaiuttimet ovat esimerkiksi 6,5" Pisteitä, Helmeä, Ref2:a tai vastaavia, on toimiva kaiutin surround- ja Atmos-kanaviin 4" Piste.

Älä ruoski itseäsi turhaan

Kaikkien oppien mukaan oikein tehty kotiteatteri on hieno elämys. Mutta jos et pysty tekemään akustiikaltaan ja kaiutinvalinnoiltaan studiotasoista, se kompromisseja sisältävä kotiteatteri on varmasti isompi elämys kuin ei kotiteatteria.

Älä siis murehdi siitä, että tilasi ei mahdollista kaikin puolin oikeaoppista järjestelmää - teet niin hyvän kuin mahdollista ja nautit sillä musiikista ja elokuvista.

[related_products is_auto_added="1"]